Isabella ja Anselmi

Girls just want to have fun

2011-03-20T12:32:00.001-07:00

Tää vanheneminen on sittenkin aika kivaa. Eilen kerhoilun ohessa juhlimme myös synttäreitäni. Ja sain tosi huikeita lahjoja. Olen kyllä ylpeä, kun minulla on niin taitavia kerhokamuja.

Tämän taideteoksen, upean kirjakortin on tehnyt Jaana. Sisällä oli vielä mukavia yllätyksiä.

Korttia ei laitetakaan piiloon mihinkään piirongin laatikkoon, vaan esillähän se tietysti täytyy olla. Kukapa ei ilahtuisi tuosta tekstistä, varsinkaan tämän ikäinen nainen :D Korttia katsomalla voi hymyssä suin aloittaa päivänsä.

Nanna ei valitettavasti päässyt kerhoon, mutta hän kävi tuomassa lahjansa edellisenä päivänä. Monitaituri Nanna oli tehnyt minulle kauniit hopeiset korvakorut. Ja mineinä oli kynttilöitä.

Outilta, joka tekee mitä vaan, sain tämän hellyyttävän ihanan setin.

Salaa olin toivonut, että saisin lahjaksi hortensian, koska se on lempikukkani. Telepatia siis toimi.
.

Ja nämä ihanuudet ovat Tuulialta. Nyt minullakin on yksi hänen tekemistään upeista hatuista. Neuleet ja virkkaustyöt syntyvät Tuulian käsissä kadehdittavan helposti. Niin ja myös tulppaanit ovat lempikukkiani.

Kiitoksia rouvat vielä kerran mielettömän ihanista lahjoista!

Jaanan korsetti

2011-02-26T12:31:00.000-08:00

Tosi pitkästä aikaa mukana nukkiskerhossa. Otin varman päälle ja jatkoin siitä mihin viimeksi jäin. Korsettien tekeminen on vaan niin kivaa. Ne pohjautuvat Marian ohjeisiin. Ei väliä, vaikka talossa on tunnistettavassa kunnossa vasta makuuhuone. Talon tekeminen on jämähtänyt kylpyhuoneen laattoihin, joita ihan omin käsin olen yksitellen muovaillut. Enkä tiedä, että tuleeko siitä edes hyvä. Helpommallakin tavalla sitä varmasti olisi voinut tehdä.

Ja korsetin tekemiseen oli myös ihana syy. Kerhokaverini Jaana täytti vuosia, ja korsetti on lahjani hänelle.

Hääkorsetti

2010-04-24T09:28:00.000-07:00

Kerhoilua tänään Pikku Rouvissa miniporukalla. Nannan luokse kokoontuneena lisäkseni oli tietysti Nanna, Auliina & tyttärensä Mira. Ihan ekaksi piti nähdä Mäkivuotin kartano, joka olikin tosi upea täynnä hienoja yksityiskohtia. Historiallisesta linnaboxista on myöskin tulossa hyvin kaunis.

Ja aiheena meillä oli tänään korsetin ja hatun teko. Nanna taiteili hattua, ja me Auliinan kanssa uppouduttiin korsetin tekoon. Mira innostui piirtelemään ja oli tädeille mukavana seuraneitinä. Välillä herkuteltiin Nannan loihtimilla ihanilla voileivillä ja porkkanaleivoksilla. Kiitos Nanna! Tein korsettini Marian ohjeilla, ja siitä tuli tuli ikään kuin vahingossa hääkorsetti. Isabella ei kylläkään tietääkseni ole menossa naimisiin, kun ei sillä ole edes miestä.

Pienet käsilaukut

2010-02-09T00:21:00.001-08:00

Viikonloppuna ahertelin näiden pikkuruisten käsilaukkujen parissa. Nämä eivät valmistuneet niin sutjakkaasti kuin nuo aiemmat laukut. Innostuin jopa tekemään jonkinlaiset kaavat käsilaukkuihin. Ja liimaamallahan ne on tietysti tehty. Kangas on liimattu ohuelle pahville, jota on leikattu ja taiteltu kaavojen mukaan.

Tämän käsilaukun tein ihan ensimmäisenä. Pitsi on liimattu kankaalle. Laukun muodossa käytin hyväkseni pitsin kuviota.

Mukavien naisten seurassa

2010-01-17T05:38:00.000-08:00

Nukkekotikerhomme eli Pikku Rouwien ensimmäinen kokoontuminen tälle vuodelle oli eilen. Oli kyllä kivaa nähdä taas kerhoystäviä pitkästä aikaa. Viime syksynä minun kerhoiluni jäi tosi minimaaliseksi. Eilisessä kokoontumisessa meitä olikin ihan kiitettävästi, mukana olivat lisäkseni Outi, Tuulia, Auliina, Nanna, Epe ja Jaana. Iltapäivä hurahti nopeasti kevään ohjelmaa suunnitellen ja kuulumisia vaihdellen. Samalla väsäilimme kukin jotain mineilyyn liittyvää. Ja hauskaahan meillä tietysti oli.

Kasseja tuli taas muutama lisää, tää oli vaan niin kivaa puuhaa etten malttanut lopettaa. Isabellan ja Anselmin talon alakertaan tulee jonkinlainen putiikki. Ja ilmeisesti siellä myydään ainakin kasseja ja tyynyjä, hih. No, eiköhän valikoimaan tule vielä jotain muutakin.

Isabella rakastaa kasseja

2010-01-03T03:13:00.000-08:00

Minua on suoraan sanoen lievästi ahdistanut valtaisa pienen pienien kangastilkkujen määrä kaapissani. Minä kun en ole mitenkään innostunut käyttämään ompelukonetta. Osaan kyllä jotenkin ommella, mutta mieluummin välttelen sen käyttämistä. Ja tämä projekti oli mitä ihanteellisin minulle. Yhtään ainutta ommelta ei ole kasseissa, ne on väsätty kokoon yksinkertaisesti liimaamalla. Liimana oli Tacky Glue.

Vanha penkki

2009-11-29T05:26:00.000-08:00

Postissa tuli vähän aikaa sitten Nukkekotiyhdistyksen jäsenlehti, jota tietysti innokkaana selailin . Mukavaa luettavaa ja katseltavaa sekä lehti näyttää myös motivoivan tekemään jotain ihan konkreettista harrastukseen liittyvää.

Isabellan pylväsängyn päädyssä täytyy ehdottomasti olla penkki. Hyödynsin taas järvenpohja-aarteitani, joita onkin aika läjä laatikossa. Istuinosa on siis mökiltä järvenpohjasta noukittu puupala. Muotoilin vähän hiomalla sen reunoja. Jalat ovat voimapahvista, jota on todella helppo työstää. Ja kuluneen näköiseksi maalasin akryyliväreillä. Samaan tyyliin maalasin myös penkin vieressä olevan pitsisomisteisen rasian.

Kuvaa ei ole otettu nukkekodissa, koska otan mieluummin kuvani päivänvalossa. Mutta tämän hetkisellä päivänharmaudella, valo ei yllä mitenkään Isabellan ja Anselmin kotiin. Helpostipa tuo pylvässänky "liikahti" lähemmäs ikkunaa ja hiukkasen parempia kuvausolosuhteita.

Antiikkinen peili

2009-09-27T02:27:00.000-07:00

Pitkästä, pitkästä aikaa olin minäkin mukana Pikku Rouwien kokoontumisessa. Ja hauskaahan ensinnäkin oli. Lisäkseni mukana olivat Outi, Tuulia, Auliina, Epe ja Jaana. Aiheena meillä oli lasityöt, puolet porukasta mineili muita juttuja. Pari viikkoa sitten jäin paitsi rautalangan vääntelystä, mutta pääsinpäs sittenkin kokeilemaan tätä hivenen ähräyksen makuista hommaa. Tai no, olenhan minä aikaisemmin väännellyt nuo tuolien käsinojat. Nyt oli kuitenkin hankittuna parempi työkalu rautalangan muotoiluun. Opena meillä oli Outi, hän on ihanan kärsivällinen ihminen. Outi on harrastanut lasitöitä, ja mukanaan hänellä oli mm. kolvauslaite ja lasileikkuri.

Lasi on leikattu Outin avustuksella (oikeesti Outi sen leikkasi, minä en hirvennyt, vaikka sitä ensin harjoittelinkin). Mallia peiliin en ehtinyt kovin suunnitella. Ehkä olisin tehnyt erilaisen, jos olisin sitä mielessäni pitempään visioinut. Rautalangat sentäs itse vääntelin ja peiliin asettelin. Tarkoituksella en yrittänytkään saada kehyksistä symmetristä. Kolvaus taas oli toinen juttu. Laite kun on niin mielettömän kuuma, että pelkäsin kyllä polttavani sillä justiinsa jotain. Ja onnistuinhan minä vähän uudelleen "muotoilemaan" pihtejäni. Tottapuhuen rautalangan kiinnittäminen ei onnistunut ilman avuliasta opea; Outi kolvas ja minä pitelin rautalankaa. Lopuksi kehykset vielä patinoitiin. Ihan passeli peilihän tuosta tuli Isabellan ja Anselmin sisustukseltaan vähän epämääräiseen kotiin.

Oiskohan tää rustiikkia...

2009-09-16T11:08:00.000-07:00

Mitähän tyylisuuntaa mahtaakaan edustaa tämä hieman omalaatuisen näköinen tuoli. Minä itse kyllä päättelin, että rustiikkia sen täytyy olla. Materiaali on luonnosta ja aika erikoisesta paikasta - nimittäin järven pohjasta noukittua, paitsi tuo istuinosa.

Meidän mökillä on autioranta järven toisessa päässä, ja sinne on ajautunut paljon katkenneita puita ja niiden oksia. Pohjassa ei ole lainkaan mutaa. Vesi ja hiekka ovat hioneet pohjassa lojuvan puumateriaalin mielenkiintoisen näköisiksi taideteoksiksi. Siellä me käymme useamman kerran kesässä löytöretkillämme, ja aina on jotain saaliina veneen pohjalla. Vuodesta toiseen paikka jaksaa kiinnostaa isoja ja pieniä.

Tuolin selkänojalle ei tarvinnut tehdä mitään, se oli tämän kokoinenkin löydettäessä. Minun ei tarvinnut edes hioa sitä, selkänoja oli jo valmiiksi "hiottu" järven pohjassa.

Kuivalla maalla oli myös runsaasti kelottunutta pientä puuta, mutta kuvassa näkyvässä paikassa oli aivan liikaa "kavereita". Oli tosi lämmintä, ja oksien päällä vilisi aivan mieletön määrä hämähäkkejä. Minulla ei ole mielestäni araknofobiaa, mutta tässä paikassa meinasi hieman paniikki iskeä. Lyyti-koiraa eivät kyllä hämähäkit hirvittäneet ollenkaan, tyynen rauhallisena hän näyttää istuvan rannalla. Lyyti yritti myös etsiä oksia vedestä, ja oli aika huvittavan näköinen pitäessään päätä kohtuu pitkään veden alla (se taitaa olla kalankin sukua, apinan verta siinä ainakin on, koska osaa kiivetä verkkoaitaa pitkin sekä jänistä Lyytissä myös on, kun pomppii välillä siihen malliin pitkin pusikoita). Lyytin löytämiä puita en tosin kelpuuttanut mukaani, olivat näes vähän isohkoja mötkäleitä.

Saalis kuivumassa auringonpaisteessa. Ja kuvassa on vain osa.

Meidän ihanan kauhea Lyyti Orvokki 7 kk:n ikäisenä. Lyyti ei kylläkään hölmöile enää niin kauheesti kuin vielä kesällä.

Hassuja teekannuja

2009-09-03T11:11:00.000-07:00

Minä olen vähän hurahtanut teenjuontiin. Ei mitään tylsiä pussiteelitkuja, vaan kaapissa on nykyisin erinäinen valikoima toinen toistaan houkuttelevampia irtoteepussukoita. Ja teetähän täytyy osata hauduttaa juuri sopivassa lämpötilassa ja minuutilleen oikean ajan. Mies on kyllä hieman tuhahdellut pienoisille rituaaleilleni, mutta hyvältä on kuulemma tee maistunut. En sentäs ole alkanut rahdata kaupasta lähdevettä, joka olisi ihanteellisinta teen keittämiseen. Pöydällä on lisäksi keskeneräinen Helena Petäistön "Tee Teematka-kirja", joka osaltaan tietty vahvistaa asiaa.

No kuitenkin, edellä kertomani innoittamana muovailin Fimo-massasta nämä hieman hassun näköiset teekannut mukeineen. Värit sekoittelin itse akryyliväreistä.

Huoneen valmistelua ja Irlannin kuulumisia

2009-07-18T00:35:00.000-07:00

Olen ilmeisesti aktivoitumassa tässä harrastuksessa, kun yllätin itseni Isabellan huoneen lattian teossa. Lankkuja levittelin lattialle jo pari kuukautta sitten, mutta homma vain jostain syystä jäi odottelemaan. Hidasta tämä touhu tahtoo välillä olla, minä kun olen semmoinen jahkaaja. Ihan katteeksi käy, kun käy toisten blogeissa ihastelemassa vastaavia projekteja. Miten ihmeessä ne kerkee tehdä niin paljon lyhyessä ajassa.

Huone on siis tehty vanhaan kaappiin, jota on esitelty aiemmin. Lankkulattia toteutettiin pöytätabletista, sopivan löysin Stockmannilta. Hajotin tabletin ja leikkelin siitä sopivan mittaisia paloja lattiaan. Seiniä jännäsi pikkusen maalata, koska halusin tietynlaisen, vähän epämääräisen efektin.

Seinä on tarkoituksella laikukas, vaalea väri kuultaa alta. Lopputulos vastaa aika hyvin sitä, mitä visioin etukäteen päässäni.

Kesäkuun alussa olin nuorimman lapsemme ja hänen kummitätinsä kanssa viikon Irlannissa. Köyhää oli anti nukkekotiharrastukseen, toisaalta en nyt kanssamatkustajien vuoksi kovin intensiivisesti etsinytkään miniatyyri esineitä. No, sain sentäs jotain. Kuvassa näkyvistä korteista voi tehdä kauniita tauluja.

Mutta muuten matka oli mukava ja antoisa. Näimme ja koimme viikon aikana paljon. Moherin kalliot länsirannikolla oli huikea kokemus. Yli 200 metriä korkeat kalliot olivat vaikuttava näky. Päivä sattui olemaan vielä aurinkoinen, ja maisema oli kuin kauniissa postikortissa.

Kuopus etenkin oli haltioissaan kyseisestä paikasta.

Goottilaista kauneutta vanhassa katedraalissa.

Tästä oli pakko ottaa kuva.

Ja silmänruokaa riitti. Tämän katusoittajan musiikki oli korvia hivelevää. Ah, niin mielettömän komea ja karismaattinen soittaja kokoonpanoineen oli Vladimir Jablokov Slovakian festivaaliorkesterista. He soittivat mm. wieniläisiä valsseja. Vladimir-herra sai kummitädin ja minun pään ihan pyörälle, hänellä oli aikamoinen pilke silmäkulmassa. Vaikka koko iltapäivän olisimme voineet häntä huokaillen katsella ja kuunnella. Kuvitelkaa - siinä parin metrin päässä meistä soitteli taidokkaasti ja mielettömällä ammattitaidolla tämä hurmuri , mehän suorastaan rakastuttiin oitis...Ja minulla oli satavarma tunne, että hän soitti sillä hetkellä ainoastaan ja vain minulle :D. Mutta pelkäänpä, että näin ajattelivat lukuisat muutkin naiset ympärilläni. No, kuopus kyllä tipautti tätsät aika pian takaisin maanpinnalle, mutta saipa hän tovin aikaa maanitella ennen kuin sai meidät jatkamaan taas matkaa.

Guinnesin vanha ja historiallinen oluttehdas on suosittu turistikohde. Ja se kyllä yllätti meidät täysin. Ikivanhat pikkuveturit, antiikkiset koneet, työkalut ja astiat sekä valtaisa vesiputous olivat hyvin mielenkiintoisia. Siellä kerrottiin jopa Waterloon kuuluisasta taistelusta, kuten kuvassa oleva teksti todistaa. On todella käymisen arvoinen paikka, vaikka et olisikaan oluen ystävä. Kummitäti tosin ei tiennyt Guinnesin oluesta lainkaan. "Eikös se ole ennätysten kirja" hän totesi. Hih, minä sentäs tiesin, vaikka en pidäkään oluesta.

Loppuhuipennuksena korkealla tornissa oli näköalabaari, josta avautui näkymät tehdasalueelle. Pääsylippua vastaan sai maistiaisena lasillisen Guinnesin olutta. "Huh, huh, mitenkähän me jaksetaan juoda nämä" totesimme molemmat kummitädin kanssa. Se maistui kotikaljalle ilman sokeria, ainakin kummitädin mielestä. Saatiin ne vihdoin viimein juotua, mutta ei meistä kaljanjuojia tullut edelleenkään.

Mutta tähän jäin kyllä koukkuun Dublinissa.

Keittiötuolit uutena versiona

2009-04-26T06:47:00.000-07:00

Tarkistin aiemmin tekemäni keittiötuolin mittasuhteita sekä muotoja, ja tein siitä vielä pienemmän version. Selkänoja on matalampi, tummensin pohjaväriä ja myös tulppaanit ovat sävyltään punaisempia. Ja tuolissa on nyt käsinojatkin esikuvansa mukaan.

Tuolejahan täytyy pöydän ympärillä olla ainakin neljä kappaletta. Ei näitä kyllä valmistettu yhdessä, eikä kahdessakaan illassa. Kukkien maalaaminen vei tietysti oman aikansa. Mutta kaikista työläintä olivat nuo käsinojat. Aika monta tekelettä lensi roskakoriin, kunnes löysin jonkinlaisen tekniikan niiden vääntelemiseen. Apuna oli mm. neulepuikko. Ihme ja kumma selvisin hommasta ilman ikäviä pikkuhaavoja, kynnet olivat myös aika koetuksella.

Malli on italialaisesta sisustuskirjasta, ja siitä oli toinen kuva aiemmassa postauksessa.

Tunnustus

2009-04-26T00:37:00.000-07:00

Näin hellyyttävän näköisen tunnustuksen blogini sai Raijalta. Kiitokset sinulle, kyllähän tämmöinen lämmittää aina mieltä. Itse voisin myös ojentaa tämän tosi moneen blogiin, mutta nyt en oikein pysty päättämään, että kelle erityisesti haluaisin antaa sen. On niin paljon mielenkiintoisia blogeja, joissa käyn vierailemassa.

Onnea arvonnassa

2009-04-25T06:06:00.001-07:00

Sain eilen aika ihanaa postia. Kuinka pieni paketti voikaan saada olon niin onnelliseksi. Onni suosi minua Hannan blogin arvonnassa. Pelargonia sattuu olemaan yksi minun suosikkikesäkukistani , ja minulla on niitä aina terassilla valkoisina ja hennon vaaleanpunaisina. Hurmaava kastelukannu sopii tyyliltään upeasti Isabellan ja Anselmin tulevaan kotiin. Kiitos Hanna, palkinto on todella mieluinen!

Italialainen keittötuoli

2009-03-30T09:18:00.000-07:00

Minulla on jostain syystä ollut tosi korkee kynnys alkaa tekemään huonekaluja. Pari nojatuolia olen kylläkin saanut aikaiseksi. Tässä nyt on ensimmäinen väsäys voimapahvista. Varmuuden vuoksi aloitin jostain oikein, oikein helposta. Olet oikeassa Nanna, voimapahvia on todella helppo työstää ja maalaamisen jälkeen se muistuttaa erehdyttävästi puuta. Tuolin jalat ovat shampanjapullon korkista, pinta on käsitelty akryylivärillä samoin kuin selkänojan koristelu, joka toistuu myös takana. Eniten aikaa vei kukkien maalaus, joka olikin mukavaa hommaa, kun vauhtiin oli päässyt. Tarkoitus olisi tehdä vielä kolme muuta samanlaista tuolia.

Vähän lähikuvaa, tuolin väri ei ole noin vaalea miltä kuvassa näyttää. Valkoiseen väriin olen sekoittanut okraa.

Tuolin mallin löysin ihanasta italialaisesta sisustuskirjasta, joka on kirjahyllyssäni.

Keväisiä kukkia tyynyllä

2009-03-26T10:16:00.000-07:00

Hups, siitäpä on kulunut tosi pitkä aika, kun olen viimeksi päivittänyt blogiani. Mikä lie luova tauko on tässä ollut meneillään. Työhöni liittyvät alkuvuoden kiireet tilinpäätöksineen ovat vieneet mm. oman aikansa. Valon myötä huomaan innostuvani taas kirjontatöistä. Ihanaa, kun oikeesti "näkee" eikä tarvitse tihrustella lampun valossa. Ja tyynynhän minä taas vaihteeksi kirjailin. Aiemmin tehdyt kirjontatyöt löytyvät toisesta blogistani. Tyyny on kirjailtu ompelulangalla. Malli on itse suunnittelemani, mitähän kukkia nuo tuossa nyt ovatkaan.

Kaksi vanhaa

2009-01-19T10:05:00.001-08:00

Pikku Rouvissa teimme viimeksi emaliastioita, ja kotona täytyi tietysti väsätä vielä toinen kannu. Materiaali oli nyt tutumpi, ja toinen versio onnistuikin paremmin kuin ensimmäinen. Oikeesti ikivanha kahvipurnukka oli pakko ottaa kuvaan mukaan. Se on ihana löytöni viime kesänä restaurantapäivillä Kangasalla.

Kannu on tehty ohkolevystä, jota saa ainakin Sinooperista. Maalasin sen akryylimaalilla, ja päälle laitoin vielä pari kerrosta lakkaa.

Isabellan katosvuode

2008-12-30T09:35:00.000-08:00

Ompa kivaa olla lomalla, kun saa oikein tosissaan nyhertää minijuttuja. Suklaatakin on syöty kiitettävästi, ja aika ahkerasti olen käynyt kuntosalin liikuntatunneilla, jotta voin taas ... syödä lisää suklaata. Joululomalla täytyy myös ehdottomasti lukea jotain hyvää kirjaa, ja onneksi pukki muisti minua sellaisella tänäkin jouluna.

Kuvan katosvuode on alunperin ollut ensimmäisessä nukkekodissani Villa Améliessa. Tilasin sen aikoinaan Englannista. Totesin sen kuitenkin liian massiiviseksi siihen taloon, ja Isabellan ja Anselmin taloon se on mitä ihanteellisin, koska osa huoneista ovat hyvin korkeita.

Aiemmin esittelemäni tyynyt olen kirjaillut ompelulangalla, ja malli on ihan oma. Pitsit ovat Doloreksesta. Helmalakanan brodyyri on tosi vanhaa. Ratkoin sen hyvin vanhasta tyynynpäällisestä. Rypytyksessä ei voinut ajatellakaan ompelukonetta, koska kangas on niin kulunutta ja ohutta, että ratkoessakin sain olla tosi varovainen. Käsin ommellen brodyyrin poimuttaminen oli aika työlästä. Peitto on myös aika mielenkiintoinen. Joskus kauan aikaa sitten ostin häämatkallamme Kyproksella ison palan kangasta, joka on ollut säilytyksessä milloin missäkin. En edes muista mitä olikaan mielessä, kun ostin sitä. Kangas on hyvin ohutta puuvillaa, ja kuviokin on pientä, eli siis mitä oivallisinta materiaalia näihin minijuttuihin. Onneksi on luonne sellainen, ettei oikein raaskis mitään heittää pois, joskin se on melko rasittavaakin. Komeroita siivotessa täytyy olla ehdottomasti tietynlaisella tuulella. Peiton ompelussa saatoin sentäs käyttää ompelukonetta. Apuna oli myös Tacky Glue ja Fray Stay. Esimerkiksi pitsien kiinnittämisessä liima on ehdoton.

Leveää pitsiä hurahti peräti metrin verran. Mietin kyllä vielä sitä, että lyhentäisinkö pitsiä, jotta se ei olisi noin rypyllä. Olisipa Isabellan mukavaa nukkua tässä sängyssä unelmoiden ja ihania unia nähden. Mutta mitenpä sitä pelkällä (edelleenkin) päällä nukkumaan, ja itse kotiakin tässä vasta intensiivisesti suunnitellaan.

Toivottelen kaikille vierailijoille Onnellista ja Upeaa Uutta Vuotta!

Kirjotut tyynynpäälliset

2008-12-28T04:46:00.000-08:00

Nyt sain vihdoin tehtyä loppuun ennen lakkiaisia aloittamani tyynynpäälliset. Doloreksen pitseistä löytyi ihanan pientä pitsiä tyynynpäällisten reunoihin. Kirjailin kukkakuvion tavallisella ompelulangalla. Vaikka tyynyjä onkin kaksi, Isabella nukkuu kyllä aivan yksinään katosvuo teessaan, ainakin toistaiseksi.

Juhlintaa

2008-12-16T10:33:00.000-08:00

Toiseksi nuorin lapsemme pääsi ylioppilaaksi Itsenäisyyspäivän aattona. Nuoriherra ansaitsi hienot juhlansa, joita vietimme kaksi päivää. Tärkeää tapahtumaa edelsi tietenkin viikkojen armoton leipominen ja kodin hillitön tuunaus juhlakuntoon. Tämä pimeä aika on toisaalta aika armelias juhlien suhteen, ja kynttilät ovat ah, niin tunnelmallisia.

Koskapa miniatyyrijutut ovat olleet totaalisesti tauolla, halusin palkita itseni siitä kaikesta siitä hääräämisestä ja pienoisesta hössötyksestä liittyen edellä kerrottuun juhlaan. Tilasin "vähän" materiaalia ja muutaman ihan valmiinkin tavaran. Hups! Minä vissiin hieman innostuin, ihan naurattaa, kun tuota kuvaa katsoo. Pitsit, nauhat ja brodyyrit saavat vielä odottaa. Taitaa olla joulu ensi viikolla, vaikka minä yritin aktiivisesti unohtaa sen täysin ylioppilasjuhlia järjestellessäni. Ei joulua voi ohittaa noin vaan, ja koko iso perheemmekin on koolla silloin. Eli häärääminen jatkuu edelleen, onneksi intouduin leipomaan suuriin juhliimme niin paljon, että minun ei tarvitse leipoa jouluksi kuin piparkakkuja.

Toinen versio nojatuolista

2008-11-05T01:41:00.000-08:00

Nojatuolin tekeminen oli sen verran kivaa (tiedän ketä naurattaa tämä minun väite), että täytyi kokeilla heti toisen tekemistä. Kankaitakin kun sattuu olemaan erinäinen läjä. Sain nyt aikaan ainakin vähän pulleamman tuolin kuin ensimmäinen versioni on. Reunat täytyi kyllä edelleen peitellä nyörillä. Jaloiksi löysin puuhelmiä , jotka petsasin sopivan värisiksi. Viherkasvin olen joskus aiemmin askarrellut.

Eka itse tehty huonekalu

2008-11-02T08:47:00.000-08:00

Tässä vähitellen esittelen Isabellan ja Anselmin kotiin tulevia huonekaluja ja tavaroita. Vaikkakaan talo ei ole vielä valmis, minulla on jo tiedossa suunnilleen sen värimaailma. Nukkekodin tekemistä täytyy lähestyä vähän eri tavoin, koska kohteena on vanha kaappi. Työmenetelmiä tässä suunnittelen parhaillaan, yritän tehdä mahdollisimman paljon itse. Kuvassa näkyvä nojatuoli on ensimmäinen askel huonekalujen suuntaan. Nojatuolin olen tehnyt Pikku Rouvissa, eli nukkekotikerhossamme. Ennen kuin alan työstämään kovempaa materiaalia, minusta tuntui, että on viisainta aloittaa jostain pehmeämmästä. Runko on pahvia jostain muropaketista, muistaakseni. Kangas on PeeKaasta, nyöri on Doloreksesta tilattua ja jalat ovat puuhelmiä ikivanhasta Aarikan rannerenkaasta. Ne olivat sopivasti kuluneet. Ohje on muuten Vivienne Boultonin nukkekotikirjasta.

Hieno muratti

2008-10-19T05:41:00.000-07:00

Eilen kerhossa Epe yllätti minut tällä ihanuudella. Mistähän Epe tiesi, että muratti on lempi viherkasvini. Minulla on aina kesäisin ulkona terassilla kasvamassa yksi tai useampi muratti. Tämä lahja liittyy erääseen hoitamaani tilaukseen viime keväänä.

Kannuja

2008-10-19T04:39:00.000-07:00

Pikku Rouvissa massailin Fimosta kannuja. Kotona innostuin tekemään vähän eri variaatioita kyseisestä aiheesta. Olisiko kiva ihan perinteinen, vai miltä tuntuisi graafinen muoto, kannu vähän vinossa tai kallellaan? Näitä oli kyllä hauskaa muotoilla. Kannut on maalattu akryyliväreillä ja lopuksi vielä lakattu. Muut kannut löytyvät toisesta blogistani.

Korsetti

2008-10-09T07:49:00.001-07:00

Täytyyhän Isabellalla korsetti olla, vaikka pelkkänä päänä tässä blogissa eleleekin, ainakin toistaiseksi. Ohjeen korsettiin olen ottanut Marian sivuilta. Pienenä lisäyksenä kyseiseen ohjeeseen voisin lisätä heti alkuun:
- ota kaapistasi korsettisi ja leikkaa siitä sopivan kokoinen pala minikorsettia varten

Siis, minä todellakin leikkasin korsetistani palan tähän ompelukseeni, ja käytin myös mallina sitä. Aika huvittavaa katsoa nyt korsettia ihan minikoossa. No, ei se korsetti ole ollut käytössä aikoihin ja roskiin olin sitä heittämässä. Onneksi huomasin tämän hienon uusiokäytön.