Ompa kivaa olla lomalla, kun saa oikein tosissaan nyhertää minijuttuja. Suklaatakin on syöty kiitettävästi, ja aika ahkerasti olen käynyt kuntosalin liikuntatunneilla, jotta voin taas ... syödä lisää suklaata. Joululomalla täytyy myös ehdottomasti lukea jotain hyvää kirjaa, ja onneksi pukki muisti minua sellaisella tänäkin jouluna.
Kuvan katosvuode on alunperin ollut ensimmäisessä nukkekodissani
Villa Améliessa. Tilasin sen aikoinaan Englannista. Totesin sen kuitenkin liian massiiviseksi siihen taloon, ja Isabellan ja Anselmin taloon se on mitä ihanteellisin, koska osa huoneista ovat hyvin korkeita.
Aiemmin esittelemäni tyynyt olen kirjaillut ompelulangalla, ja malli on ihan oma. Pitsit ovat Doloreksesta. Helmalakanan brodyyri on tosi vanhaa. Ratkoin sen hyvin vanhasta tyynynpäällisestä. Rypytyksessä ei voinut ajatellakaan ompelukonetta, koska kangas on niin kulunutta ja ohutta, että ratkoessakin sain olla tosi varovainen. Käsin ommellen brodyyrin poimuttaminen oli aika työlästä. Peitto on myös aika mielenkiintoinen. Joskus kauan aikaa sitten ostin häämatkallamme Kyproksella ison palan kangasta, joka on ollut säilytyksessä milloin missäkin. En edes muista mitä olikaan mielessä, kun ostin sitä. Kangas on hyvin ohutta puuvillaa, ja kuviokin on pientä, eli siis mitä oivallisinta materiaalia näihin minijuttuihin. Onneksi on luonne sellainen, ettei oikein raaskis mitään heittää pois, joskin se on melko rasittavaakin. Komeroita siivotessa täytyy olla ehdottomasti tietynlaisella tuulella. Peiton ompelussa saatoin sentäs käyttää ompelukonetta. Apuna oli myös Tacky Glue ja Fray Stay. Esimerkiksi pitsien kiinnittämisessä liima on ehdoton.
Leveää pitsiä hurahti peräti metrin verran. Mietin kyllä vielä sitä, että lyhentäisinkö pitsiä, jotta se ei olisi noin rypyllä. Olisipa Isabellan mukavaa nukkua tässä sängyssä unelmoiden ja ihania unia nähden. Mutta mitenpä sitä pelkällä (edelleenkin) päällä nukkumaan, ja itse kotiakin tässä vasta intensiivisesti suunnitellaan.
Toivottelen kaikille vierailijoille Onnellista ja Upeaa Uutta Vuotta!
Pikku Rouvissa teimme viimeksi emaliastioita, ja kotona täytyi tietysti väsätä vielä toinen kannu. Materiaali oli nyt tutumpi, ja toinen versio onnistuikin paremmin kuin ensimmäinen. Oikeesti ikivanha kahvipurnukka oli pakko ottaa kuvaan mukaan. Se on ihana löytöni viime kesänä restaurantapäivillä Kangasalla.
Kannu on tehty ohkolevystä, jota saa ainakin Sinooperista. Maalasin sen akryylimaalilla, ja päälle laitoin vielä pari kerrosta lakkaa.
Ompa kivaa olla lomalla, kun saa oikein tosissaan nyhertää minijuttuja. Suklaatakin on syöty kiitettävästi, ja aika ahkerasti olen käynyt kuntosalin liikuntatunneilla, jotta voin taas ... syödä lisää suklaata. Joululomalla täytyy myös ehdottomasti lukea jotain hyvää kirjaa, ja onneksi pukki muisti minua sellaisella tänäkin jouluna.
Leveää pitsiä hurahti peräti metrin verran. Mietin kyllä vielä sitä, että lyhentäisinkö pitsiä, jotta se ei olisi noin rypyllä. Olisipa Isabellan mukavaa nukkua tässä sängyssä unelmoiden ja ihania unia nähden. Mutta mitenpä sitä pelkällä (edelleenkin) päällä nukkumaan, ja itse kotiakin tässä vasta intensiivisesti suunnitellaan. 
Toiseksi nuorin lapsemme pääsi ylioppilaaksi Itsenäisyyspäivän aattona. Nuoriherra ansaitsi hienot juhlansa, joita vietimme kaksi päivää. Tärkeää tapahtumaa edelsi tietenkin viikkojen armoton leipominen ja kodin hillitön tuunaus juhlakuntoon. Tämä pimeä aika on toisaalta aika armelias juhlien suhteen, ja kynttilät ovat ah, niin tunnelmallisia.
Koskapa miniatyyrijutut ovat olleet totaalisesti tauolla, halusin palkita itseni siitä kaikesta siitä hääräämisestä ja pienoisesta hössötyksestä liittyen edellä kerrottuun juhlaan. Tilasin "vähän" materiaalia ja muutaman ihan valmiinkin tavaran. Hups! Minä vissiin hieman innostuin, ihan naurattaa, kun tuota kuvaa katsoo. Pitsit, nauhat ja brodyyrit saavat vielä odottaa. Taitaa olla joulu ensi viikolla, vaikka minä yritin aktiivisesti unohtaa sen täysin ylioppilasjuhlia järjestellessäni. Ei joulua voi ohittaa noin vaan, ja koko iso perheemmekin on koolla silloin. Eli häärääminen jatkuu edelleen, onneksi intouduin leipomaan suuriin juhliimme niin paljon, että minun ei tarvitse leipoa jouluksi kuin piparkakkuja.
Tässä vähitellen esittelen Isabellan ja Anselmin kotiin tulevia huonekaluja ja tavaroita. Vaikkakaan talo ei ole vielä valmis, minulla on jo tiedossa suunnilleen sen värimaailma. Nukkekodin tekemistä täytyy lähestyä vähän eri tavoin, koska kohteena on vanha kaappi. Työmenetelmiä tässä suunnittelen parhaillaan, yritän tehdä mahdollisimman paljon itse. Kuvassa näkyvä nojatuoli on ensimmäinen askel huonekalujen suuntaan. Nojatuolin olen tehnyt Pikku Rouvissa, eli nukkekotikerhossamme. Ennen kuin alan työstämään kovempaa materiaalia, minusta tuntui, että on viisainta aloittaa jostain pehmeämmästä. Runko on pahvia jostain muropaketista, muistaakseni. Kangas on PeeKaasta, nyöri on Doloreksesta tilattua ja jalat ovat puuhelmiä ikivanhasta Aarikan rannerenkaasta. Ne olivat sopivasti kuluneet. Ohje on muuten Vivienne Boultonin nukkekotikirjasta.
