Isabellan katosvuode

Ompa kivaa olla lomalla, kun saa oikein tosissaan nyhertää minijuttuja. Suklaatakin on syöty kiitettävästi, ja aika ahkerasti olen käynyt kuntosalin liikuntatunneilla, jotta voin taas ... syödä lisää suklaata. Joululomalla täytyy myös ehdottomasti lukea jotain hyvää kirjaa, ja onneksi pukki muisti minua sellaisella tänäkin jouluna.

Kuvan katosvuode on alunperin ollut ensimmäisessä nukkekodissani Villa Améliessa. Tilasin sen aikoinaan Englannista. Totesin sen kuitenkin liian massiiviseksi siihen taloon, ja Isabellan ja Anselmin taloon se on mitä ihanteellisin, koska osa huoneista ovat hyvin korkeita.

Aiemmin esittelemäni tyynyt olen kirjaillut ompelulangalla, ja malli on ihan oma. Pitsit ovat Doloreksesta. Helmalakanan brodyyri on tosi vanhaa. Ratkoin sen hyvin vanhasta tyynynpäällisestä. Rypytyksessä ei voinut ajatellakaan ompelukonetta, koska kangas on niin kulunutta ja ohutta, että ratkoessakin sain olla tosi varovainen. Käsin ommellen brodyyrin poimuttaminen oli aika työlästä. Peitto on myös aika mielenkiintoinen. Joskus kauan aikaa sitten ostin häämatkallamme Kyproksella ison palan kangasta, joka on ollut säilytyksessä milloin missäkin. En edes muista mitä olikaan mielessä, kun ostin sitä. Kangas on hyvin ohutta puuvillaa, ja kuviokin on pientä, eli siis mitä oivallisinta materiaalia näihin minijuttuihin. Onneksi on luonne sellainen, ettei oikein raaskis mitään heittää pois, joskin se on melko rasittavaakin. Komeroita siivotessa täytyy olla ehdottomasti tietynlaisella tuulella. Peiton ompelussa saatoin sentäs käyttää ompelukonetta. Apuna oli myös Tacky Glue ja Fray Stay. Esimerkiksi pitsien kiinnittämisessä liima on ehdoton.

Leveää pitsiä hurahti peräti metrin verran. Mietin kyllä vielä sitä, että lyhentäisinkö pitsiä, jotta se ei olisi noin rypyllä. Olisipa Isabellan mukavaa nukkua tässä sängyssä unelmoiden ja ihania unia nähden. Mutta mitenpä sitä pelkällä (edelleenkin) päällä nukkumaan, ja itse kotiakin tässä vasta intensiivisesti suunnitellaan.

Toivottelen kaikille vierailijoille Onnellista ja Upeaa Uutta Vuotta!

Kirjotut tyynynpäälliset

Nyt sain vihdoin tehtyä loppuun ennen lakkiaisia aloittamani tyynynpäälliset. Doloreksen pitseistä löytyi ihanan pientä pitsiä tyynynpäällisten reunoihin. Kirjailin kukkakuvion tavallisella ompelulangalla. Vaikka tyynyjä onkin kaksi, Isabella nukkuu kyllä aivan yksinään katosvuo teessaan, ainakin toistaiseksi.

Juhlintaa

Toiseksi nuorin lapsemme pääsi ylioppilaaksi Itsenäisyyspäivän aattona. Nuoriherra ansaitsi hienot juhlansa, joita vietimme kaksi päivää. Tärkeää tapahtumaa edelsi tietenkin viikkojen armoton leipominen ja kodin hillitön tuunaus juhlakuntoon. Tämä pimeä aika on toisaalta aika armelias juhlien suhteen, ja kynttilät ovat ah, niin tunnelmallisia.

Koskapa miniatyyrijutut ovat olleet totaalisesti tauolla, halusin palkita itseni siitä kaikesta siitä hääräämisestä ja pienoisesta hössötyksestä liittyen edellä kerrottuun juhlaan. Tilasin "vähän" materiaalia ja muutaman ihan valmiinkin tavaran. Hups! Minä vissiin hieman innostuin, ihan naurattaa, kun tuota kuvaa katsoo. Pitsit, nauhat ja brodyyrit saavat vielä odottaa. Taitaa olla joulu ensi viikolla, vaikka minä yritin aktiivisesti unohtaa sen täysin ylioppilasjuhlia järjestellessäni. Ei joulua voi ohittaa noin vaan, ja koko iso perheemmekin on koolla silloin. Eli häärääminen jatkuu edelleen, onneksi intouduin leipomaan suuriin juhliimme niin paljon, että minun ei tarvitse leipoa jouluksi kuin piparkakkuja.

Toinen versio nojatuolista

Nojatuolin tekeminen oli sen verran kivaa (tiedän ketä naurattaa tämä minun väite), että täytyi kokeilla heti toisen tekemistä. Kankaitakin kun sattuu olemaan erinäinen läjä. Sain nyt aikaan ainakin vähän pulleamman tuolin kuin ensimmäinen versioni on. Reunat täytyi kyllä edelleen peitellä nyörillä. Jaloiksi löysin puuhelmiä , jotka petsasin sopivan värisiksi. Viherkasvin olen joskus aiemmin askarrellut.

Eka itse tehty huonekalu

Tässä vähitellen esittelen Isabellan ja Anselmin kotiin tulevia huonekaluja ja tavaroita. Vaikkakaan talo ei ole vielä valmis, minulla on jo tiedossa suunnilleen sen värimaailma. Nukkekodin tekemistä täytyy lähestyä vähän eri tavoin, koska kohteena on vanha kaappi. Työmenetelmiä tässä suunnittelen parhaillaan, yritän tehdä mahdollisimman paljon itse. Kuvassa näkyvä nojatuoli on ensimmäinen askel huonekalujen suuntaan. Nojatuolin olen tehnyt Pikku Rouvissa, eli nukkekotikerhossamme. Ennen kuin alan työstämään kovempaa materiaalia, minusta tuntui, että on viisainta aloittaa jostain pehmeämmästä. Runko on pahvia jostain muropaketista, muistaakseni. Kangas on PeeKaasta, nyöri on Doloreksesta tilattua ja jalat ovat puuhelmiä ikivanhasta Aarikan rannerenkaasta. Ne olivat sopivasti kuluneet. Ohje on muuten Vivienne Boultonin nukkekotikirjasta.

Hieno muratti

Eilen kerhossa Epe yllätti minut tällä ihanuudella. Mistähän Epe tiesi, että muratti on lempi viherkasvini. Minulla on aina kesäisin ulkona terassilla kasvamassa yksi tai useampi muratti. Tämä lahja liittyy erääseen hoitamaani tilaukseen viime keväänä.

Kannuja

Pikku Rouvissa massailin Fimosta kannuja. Kotona innostuin tekemään vähän eri variaatioita kyseisestä aiheesta. Olisiko kiva ihan perinteinen, vai miltä tuntuisi graafinen muoto, kannu vähän vinossa tai kallellaan? Näitä oli kyllä hauskaa muotoilla. Kannut on maalattu akryyliväreillä ja lopuksi vielä lakattu. Muut kannut löytyvät toisesta blogistani.

Korsetti

Täytyyhän Isabellalla korsetti olla, vaikka pelkkänä päänä tässä blogissa eleleekin, ainakin toistaiseksi. Ohjeen korsettiin olen ottanut Marian sivuilta. Pienenä lisäyksenä kyseiseen ohjeeseen voisin lisätä heti alkuun:
- ota kaapistasi korsettisi ja leikkaa siitä sopivan kokoinen pala minikorsettia varten

Siis, minä todellakin leikkasin korsetistani palan tähän ompelukseeni, ja käytin myös mallina sitä. Aika huvittavaa katsoa nyt korsettia ihan minikoossa. No, ei se korsetti ole ollut käytössä aikoihin ja roskiin olin sitä heittämässä. Onneksi huomasin tämän hienon uusiokäytön.

Aarteita kätköstäni

Minun on ihan pakko näyttää nämä ihanuudet jo tässä vaiheessa. Huonekalut on ostettu Nukke- ja Nalle-markkinoilta viime vuonna. Ja enemmistö vierailijoista varmaan tunnistaa, että ne ovat Marian upeita luomuksia. Sen myös tiedän, että Isabellan ja Anselmin koti ei ainakaan ole 1900-luvun alkupuolelta. Silloin ei tosiaan katsottu töllöttimestä Marilynia "Piukoissa paikoissa". Eli hypätään ajassa vähintään vuodelle 1959.

Anselmilla on kaunis päästävedettävä sänky ja komuuti.

Vanha kaappi

Tässä on Isabellan ja Anselmin tuleva koti. Vanhempani ovat ostaneet sen huutokaupasta joskus 60-luvulla. Vuosia sitten yritin hioa siitä pois maalikerroksia, se oli aikamoinen urakka. Jätin jutun tarkoituksella kesken, koska kaapista tuli aika hauskan näköinen osin maalikerroksista kuorittuna. Sisälle ei voi vielä kurkistaa, koska se on aika mörkki, eli tumma sävyltään. Tarkoitus on vaalentaa sisus, ja maalata sopivilla väreillä. Hyllyjä täytyy jakaa, ja osin madaltaa. En ole vielä täysin päättänyt, mitä teen alakerran kanssa. Se on vähän haastava, mutta toisaalta sinne voisi kehitellä vaikka mitä mielenkiintoista.

Raajoja

Saanen esitellä Isabellan ja Anselmin kädet ja jalat. Vähän sama juttu kuin keskeneräisten villapaitojen kanssa; jostain syystä on niin vaikeeta yhdistellä kappaleita. Jospa tämän blogin myötä vähän ryhdistäydyn, saas nähdä...

Kirjottu kassi

Kauheen flunssan vuoksi en päässyt eilen suureksi harmikseni nukkekotikerhoon. Lohdutukseksi itselleni tein Isabellalle kesäkassin. Olen tosi innostunut miniatyyri kirjontatöistä. Helmihyasintit on kirjottu tavallisella ompelulangalla, ja kangas on tosi vanhasta lakanasta, eli se on sopivasti kulunut.

Isabella ja Anselmi

Kyllä elämä on sitten tylsää. Chrisse maalasi kasvomme melkein kaksi vuotta sitten. Ja siitä lähtien olemme kärsivällisesti odottaneet, että saisimme itsellemme vartalon. Ja ihan kivat olisivat myös kädet ja jalat sekä ihanat hiukset, kauniista vaatteista puhumattakaan. Asuntokin on jo löytynyt, mutta sekin vaatii pikkuisen remppaa. Tuleva kotimme on vanha kaappi, Chrissen vanhempien joskus muinoin 60-luvulla huutokaupasta ostettu. Lieneekö tuo jo ihan antiikkia, hyvin vanhalta se mielestämme näyttää. Chrisse on käynyt ostamassa meille huonekaluja aina pääkaupungista asti ja heikkona hetkenään tilannut niitä Englanistakin. Sängytkin ovat valmiina meille molemmille, mutta sangen omituiselta ja hassultakin kyllä tuntuisi mennä vuoteeseen pelkällä päällä. Syvään huokaisten jäämme odottelemaan asioiden etenemistä. Onnen päivähän kuitenkin tämä meille on, tavatonta - meillä on ihan ikioma blogi!