keskiviikko 5. marraskuuta 2008

Toinen versio nojatuolista


Nojatuolin tekeminen oli sen verran kivaa (tiedän ketä naurattaa tämä minun väite), että täytyi kokeilla heti toisen tekemistä. Kankaitakin kun sattuu olemaan erinäinen läjä. Sain nyt aikaan ainakin vähän pulleamman tuolin kuin ensimmäinen versioni on. Reunat täytyi kyllä edelleen peitellä nyörillä. Jaloiksi löysin puuhelmiä , jotka petsasin sopivan värisiksi. Viherkasvin olen joskus aiemmin askarrellut.

8 kommenttia:

Lotte kirjoitti...

Onpa kaunis! itse olen yrittänyt monta kuukautta saada itseäni niskasta kiinni, että saisin sohvakaluston tehtyä, mutta vielä en ole saanut aikaan, vaikka malli on selvillä...

Vuokko kirjoitti...

Nätti on!

Maria kirjoitti...

Kauniita nojatuoleja! Tein joskus samalla mallilla tuoleja ja lopuksi päädyin siihen ,että omeplin tuon selkänojan osat pussiin, jonka käänsin ja vasta sitten täytin vanulla.. sai nuo reunat tulemaan ilman nyörejä.. tosin mun mielestä nuo nyörit antaa tuossa näköä! muutama muukin kikka oli matkassa.. laita meiliä jos haluat pitkän ja epäselvän selostuksen :D

Qii kirjoitti...

Houkuttelevat löhöilyyn molemmat tuolit!

Maija kirjoitti...

Lokoisan näköisiä nojatuoleja, on niissä hyvä Anselmin ja Isabellan istuskella ja rentoutua :)

Elli kirjoitti...

Tääkin näyttää hyvältä. Siehän alat hanskata tämän homman. :D

Onpas tutun näköinen profiilikuva...

eija kirjoitti...

On todella hienot tuolit, niitä kelpaa esitellä eikä ollenkaan pidä olla vaatimaton, kädenmjälki ja tyyli on upeat. Tuo tere on minusta piste iin päälle!

chrisse kirjoitti...

Kiitos kannustavista kommenteista! Ensimmäisen tuolin tekeminen oli oikeesti melko vääntämistä, toinen tuoli sujui huomattavasti hienommin. Olen kyllä tyytyväinen lopputulokseen.
Tere on muuten ihan jees, mutta en hirveesti tykkää noin kiiltävästä materiaalista. En löytänyt ainakaan Doloreksen valikoimasta muuta kuin näitä kiiltäviä nyörejä.
Maria - Minäpä laitan sinulle meiliä, käyn etsimässä vaan osoitteen. Olisi ihan kiva tietää tarkemmin sinun versiosi tästä tuolista.
Elli - Kyllähän sitä pahvista vääntää huonekalun, mutta varsinaiset haasteet on vielä edessä, kun tartun kovempaan materiaaliin eli puuhun.
Tosta kuvasta ei taida muut tunnistaa kuin lähimmät sukulaiset. On kuvan ottamisesta sen verran aikaa...