Raajoja

Saanen esitellä Isabellan ja Anselmin kädet ja jalat. Vähän sama juttu kuin keskeneräisten villapaitojen kanssa; jostain syystä on niin vaikeeta yhdistellä kappaleita. Jospa tämän blogin myötä vähän ryhdistäydyn, saas nähdä...

Isabella ja Anselmi

Kyllä elämä on sitten tylsää. Chrisse maalasi kasvomme melkein kaksi vuotta sitten. Ja siitä lähtien olemme kärsivällisesti odottaneet, että saisimme itsellemme vartalon. Ja ihan kivat olisivat myös kädet ja jalat sekä ihanat hiukset, kauniista vaatteista puhumattakaan. Asuntokin on jo löytynyt, mutta sekin vaatii pikkuisen remppaa. Tuleva kotimme on vanha kaappi, Chrissen vanhempien joskus muinoin 60-luvulla huutokaupasta ostettu. Lieneekö tuo jo ihan antiikkia, hyvin vanhalta se mielestämme näyttää. Chrisse on käynyt ostamassa meille huonekaluja aina pääkaupungista asti ja heikkona hetkenään tilannut niitä Englanistakin. Sängytkin ovat valmiina meille molemmille, mutta sangen omituiselta ja hassultakin kyllä tuntuisi mennä vuoteeseen pelkällä päällä. Syvään huokaisten jäämme odottelemaan asioiden etenemistä. Onnen päivähän kuitenkin tämä meille on, tavatonta - meillä on ihan ikioma blogi!