Vanha penkki

Postissa tuli vähän aikaa sitten Nukkekotiyhdistyksen jäsenlehti, jota tietysti innokkaana selailin . Mukavaa luettavaa ja katseltavaa sekä lehti näyttää myös motivoivan tekemään jotain ihan konkreettista harrastukseen liittyvää.

Isabellan pylväsängyn päädyssä täytyy ehdottomasti olla penkki. Hyödynsin taas järvenpohja-aarteitani, joita onkin aika läjä laatikossa. Istuinosa on siis mökiltä järvenpohjasta noukittu puupala. Muotoilin vähän hiomalla sen reunoja. Jalat ovat voimapahvista, jota on todella helppo työstää. Ja kuluneen näköiseksi maalasin akryyliväreillä. Samaan tyyliin maalasin myös penkin vieressä olevan pitsisomisteisen rasian.

Kuvaa ei ole otettu nukkekodissa, koska otan mieluummin kuvani päivänvalossa. Mutta tämän hetkisellä päivänharmaudella, valo ei yllä mitenkään Isabellan ja Anselmin kotiin. Helpostipa tuo pylvässänky "liikahti" lähemmäs ikkunaa ja hiukkasen parempia kuvausolosuhteita.

Oiskohan tää rustiikkia...

Mitähän tyylisuuntaa mahtaakaan edustaa tämä hieman omalaatuisen näköinen tuoli. Minä itse kyllä päättelin, että rustiikkia sen täytyy olla. Materiaali on luonnosta ja aika erikoisesta paikasta - nimittäin järven pohjasta noukittua, paitsi tuo istuinosa.

Meidän mökillä on autioranta järven toisessa päässä, ja sinne on ajautunut paljon katkenneita puita ja niiden oksia. Pohjassa ei ole lainkaan mutaa. Vesi ja hiekka ovat hioneet pohjassa lojuvan puumateriaalin mielenkiintoisen näköisiksi taideteoksiksi. Siellä me käymme useamman kerran kesässä löytöretkillämme, ja aina on jotain saaliina veneen pohjalla. Vuodesta toiseen paikka jaksaa kiinnostaa isoja ja pieniä.

Tuolin selkänojalle ei tarvinnut tehdä mitään, se oli tämän kokoinenkin löydettäessä. Minun ei tarvinnut edes hioa sitä, selkänoja oli jo valmiiksi "hiottu" järven pohjassa.

Kuivalla maalla oli myös runsaasti kelottunutta pientä puuta, mutta kuvassa näkyvässä paikassa oli aivan liikaa "kavereita". Oli tosi lämmintä, ja oksien päällä vilisi aivan mieletön määrä hämähäkkejä. Minulla ei ole mielestäni araknofobiaa, mutta tässä paikassa meinasi hieman paniikki iskeä. Lyyti-koiraa eivät kyllä hämähäkit hirvittäneet ollenkaan, tyynen rauhallisena hän näyttää istuvan rannalla. Lyyti yritti myös etsiä oksia vedestä, ja oli aika huvittavan näköinen pitäessään päätä kohtuu pitkään veden alla (se taitaa olla kalankin sukua, apinan verta siinä ainakin on, koska osaa kiivetä verkkoaitaa pitkin sekä jänistä Lyytissä myös on, kun pomppii välillä siihen malliin pitkin pusikoita). Lyytin löytämiä puita en tosin kelpuuttanut mukaani, olivat näes vähän isohkoja mötkäleitä.

Saalis kuivumassa auringonpaisteessa. Ja kuvassa on vain osa.

Meidän ihanan kauhea Lyyti Orvokki 7 kk:n ikäisenä. Lyyti ei kylläkään hölmöile enää niin kauheesti kuin vielä kesällä.

Keittiötuolit uutena versiona

Tarkistin aiemmin tekemäni keittiötuolin mittasuhteita sekä muotoja, ja tein siitä vielä pienemmän version. Selkänoja on matalampi, tummensin pohjaväriä ja myös tulppaanit ovat sävyltään punaisempia. Ja tuolissa on nyt käsinojatkin esikuvansa mukaan.

Tuolejahan täytyy pöydän ympärillä olla ainakin neljä kappaletta. Ei näitä kyllä valmistettu yhdessä, eikä kahdessakaan illassa. Kukkien maalaaminen vei tietysti oman aikansa. Mutta kaikista työläintä olivat nuo käsinojat. Aika monta tekelettä lensi roskakoriin, kunnes löysin jonkinlaisen tekniikan niiden vääntelemiseen. Apuna oli mm. neulepuikko. Ihme ja kumma selvisin hommasta ilman ikäviä pikkuhaavoja, kynnet olivat myös aika koetuksella.

Malli on italialaisesta sisustuskirjasta, ja siitä oli toinen kuva aiemmassa postauksessa.

Italialainen keittötuoli

Minulla on jostain syystä ollut tosi korkee kynnys alkaa tekemään huonekaluja. Pari nojatuolia olen kylläkin saanut aikaiseksi. Tässä nyt on ensimmäinen väsäys voimapahvista. Varmuuden vuoksi aloitin jostain oikein, oikein helposta. Olet oikeassa Nanna, voimapahvia on todella helppo työstää ja maalaamisen jälkeen se muistuttaa erehdyttävästi puuta. Tuolin jalat ovat shampanjapullon korkista, pinta on käsitelty akryylivärillä samoin kuin selkänojan koristelu, joka toistuu myös takana. Eniten aikaa vei kukkien maalaus, joka olikin mukavaa hommaa, kun vauhtiin oli päässyt. Tarkoitus olisi tehdä vielä kolme muuta samanlaista tuolia.

Vähän lähikuvaa, tuolin väri ei ole noin vaalea miltä kuvassa näyttää. Valkoiseen väriin olen sekoittanut okraa.

Tuolin mallin löysin ihanasta italialaisesta sisustuskirjasta, joka on kirjahyllyssäni.

Isabellan katosvuode

Ompa kivaa olla lomalla, kun saa oikein tosissaan nyhertää minijuttuja. Suklaatakin on syöty kiitettävästi, ja aika ahkerasti olen käynyt kuntosalin liikuntatunneilla, jotta voin taas ... syödä lisää suklaata. Joululomalla täytyy myös ehdottomasti lukea jotain hyvää kirjaa, ja onneksi pukki muisti minua sellaisella tänäkin jouluna.

Kuvan katosvuode on alunperin ollut ensimmäisessä nukkekodissani Villa Améliessa. Tilasin sen aikoinaan Englannista. Totesin sen kuitenkin liian massiiviseksi siihen taloon, ja Isabellan ja Anselmin taloon se on mitä ihanteellisin, koska osa huoneista ovat hyvin korkeita.

Aiemmin esittelemäni tyynyt olen kirjaillut ompelulangalla, ja malli on ihan oma. Pitsit ovat Doloreksesta. Helmalakanan brodyyri on tosi vanhaa. Ratkoin sen hyvin vanhasta tyynynpäällisestä. Rypytyksessä ei voinut ajatellakaan ompelukonetta, koska kangas on niin kulunutta ja ohutta, että ratkoessakin sain olla tosi varovainen. Käsin ommellen brodyyrin poimuttaminen oli aika työlästä. Peitto on myös aika mielenkiintoinen. Joskus kauan aikaa sitten ostin häämatkallamme Kyproksella ison palan kangasta, joka on ollut säilytyksessä milloin missäkin. En edes muista mitä olikaan mielessä, kun ostin sitä. Kangas on hyvin ohutta puuvillaa, ja kuviokin on pientä, eli siis mitä oivallisinta materiaalia näihin minijuttuihin. Onneksi on luonne sellainen, ettei oikein raaskis mitään heittää pois, joskin se on melko rasittavaakin. Komeroita siivotessa täytyy olla ehdottomasti tietynlaisella tuulella. Peiton ompelussa saatoin sentäs käyttää ompelukonetta. Apuna oli myös Tacky Glue ja Fray Stay. Esimerkiksi pitsien kiinnittämisessä liima on ehdoton.

Leveää pitsiä hurahti peräti metrin verran. Mietin kyllä vielä sitä, että lyhentäisinkö pitsiä, jotta se ei olisi noin rypyllä. Olisipa Isabellan mukavaa nukkua tässä sängyssä unelmoiden ja ihania unia nähden. Mutta mitenpä sitä pelkällä (edelleenkin) päällä nukkumaan, ja itse kotiakin tässä vasta intensiivisesti suunnitellaan.

Toivottelen kaikille vierailijoille Onnellista ja Upeaa Uutta Vuotta!

Toinen versio nojatuolista

Nojatuolin tekeminen oli sen verran kivaa (tiedän ketä naurattaa tämä minun väite), että täytyi kokeilla heti toisen tekemistä. Kankaitakin kun sattuu olemaan erinäinen läjä. Sain nyt aikaan ainakin vähän pulleamman tuolin kuin ensimmäinen versioni on. Reunat täytyi kyllä edelleen peitellä nyörillä. Jaloiksi löysin puuhelmiä , jotka petsasin sopivan värisiksi. Viherkasvin olen joskus aiemmin askarrellut.

Eka itse tehty huonekalu

Tässä vähitellen esittelen Isabellan ja Anselmin kotiin tulevia huonekaluja ja tavaroita. Vaikkakaan talo ei ole vielä valmis, minulla on jo tiedossa suunnilleen sen värimaailma. Nukkekodin tekemistä täytyy lähestyä vähän eri tavoin, koska kohteena on vanha kaappi. Työmenetelmiä tässä suunnittelen parhaillaan, yritän tehdä mahdollisimman paljon itse. Kuvassa näkyvä nojatuoli on ensimmäinen askel huonekalujen suuntaan. Nojatuolin olen tehnyt Pikku Rouvissa, eli nukkekotikerhossamme. Ennen kuin alan työstämään kovempaa materiaalia, minusta tuntui, että on viisainta aloittaa jostain pehmeämmästä. Runko on pahvia jostain muropaketista, muistaakseni. Kangas on PeeKaasta, nyöri on Doloreksesta tilattua ja jalat ovat puuhelmiä ikivanhasta Aarikan rannerenkaasta. Ne olivat sopivasti kuluneet. Ohje on muuten Vivienne Boultonin nukkekotikirjasta.

Aarteita kätköstäni

Minun on ihan pakko näyttää nämä ihanuudet jo tässä vaiheessa. Huonekalut on ostettu Nukke- ja Nalle-markkinoilta viime vuonna. Ja enemmistö vierailijoista varmaan tunnistaa, että ne ovat Marian upeita luomuksia. Sen myös tiedän, että Isabellan ja Anselmin koti ei ainakaan ole 1900-luvun alkupuolelta. Silloin ei tosiaan katsottu töllöttimestä Marilynia "Piukoissa paikoissa". Eli hypätään ajassa vähintään vuodelle 1959.

Anselmilla on kaunis päästävedettävä sänky ja komuuti.